Näpsyllä kiinnitettävä ensivaippa.

Tein tuossa muutaman vastasyntyneen vaipan ja otin työvaiheista kuvat, jotta nyt kaikki muutkin osaavat tehdä tämän superhelpon ja supernopean vaipan!
Mikäli mielessä on kestovaipattelu ja ompelukone löytyy anopilta, on tämä oiva malli kokeilla vaipan ompelemista. Myöskin materiaaleiksi käy mitkä tahansa imevät kankaat, joten voit saksia vaikka miehen vanhan t-paidan tähän käyttötarkoitukseen. Imut leikkaa vanhasta froteepyyhkeestä tarpeen vaatiessa. Edullista vaippailua pienen ensitaipaileelle.

Kaavoja minulla ei tähän valitettavasti ole jaettavaksi. Malli on kuitenkin simppeli ja helposti hahmoteltavissa. Tähän ei myöskään tule mitään kiinnitystapaa. Pienillä se vaippa pysyy hyvin paikallaan ilman kiinnitystä, tai tarvittaessa voi näpsäyttää siivekkeet paikalleen Näpsyllä.

Aloitetaan.

Minulla on tässä tulossa joustofroteinen vaippa. Sisäpinnaksi luonnonvalkea bambujoustofrotee.
Leikataan siis tismalleen samankokoiset palat. Tässä mallissa ei tarvitse huomioida taskunsuulle käänteitä tai muitakaan juttuja. Kuten sanottua, tämä on helppo malli aloittelevalle ompelijallekkin.

Huolitellaan molemmista kappaleista takareuna. Aloitetaan siivekkeen kaarteen jälkeen ja surautus koko sivulle. Saumurinhäntiä ei tässä tarvitse päätellä, niiden yli ajetaan kuitenkin vielä.
Mikäli vaippaan haluaa tarrakiinnityksen, tulee tarra ommella tässä vaiheessa kuosikappaleeseen. Tai mahdollinen kiinteä imu sisäkappaleeseen.

Neulataan kappaleet toisiinsa NURJAT puolet vastakkain.
Alemmassa kuvassa näkee, kuinka olen nuppineuloin jättänyt taskun kokoisen aukon. Sitä väliä EI ommella kiinni. Muista mitata, että aukon reunat ovat saman matkan päässä siivekkeestä. Ja että aukko on sopivan kokoinen kädelle.

Aloitetaan ompelu nuppineulan kohdalta. Loivasti saumurilla "tullaan sisään" ompelukohteeseen. Tässä ommellaan jonkin matkaa vanhojen huolittelu ompeleiden päältä, mutta se ei haittaa mitään.

Siivekkeiden kaarteissa, sekä etupaneelin kaarteissa kannattaa ottaa rauhallisesti. Harjoittelemalla pyöreästä reunasta saa siistin. Hitaasti ommellen ja välillä pysähdellen. Paininjalkaa voi etureunasta välillä nostaa vähän sormella, jotta kankaat asettuu suoraksi. Vetää helposti ryttyyn kaarteessa, joten maltti on valttia.

Ajetaan koko vaipan ympäri ja takareunassa taas lopetellaan loivasti nuppineulan kohtaan. Tämä on siis toinen taskun reuna, ja takareunaan jää avoin tasku.

Taskun reunat huoliteltu. Tämä jää tälläiseksi.
Nyt voi päätellä saumurinhännät.

Vaipan haastavin osuus alkaa; kuminauhat. Tähän on tapoja myös monia. Itselläni on tälläinen vapaa tyyli tähän. Harjoitus ja kokemus edesauttaa tässä tyylissä, mutta harjoittelemalla oppii. Eikä se niin hankalaa ole, kunhan vaan saa vähän näppituntumaa tyyliin.
Eli merkataan molempiin jalanteihin kuminauhan aloitus ja lopetus kohdat. Kuvassa nuppineulat saumuriompeleen päällä, näkyy vähän huonosti.
Suunnilleen jalantien kaarteiden päihin asettuvat nuo merkit.

En leikkaa kuminauhoja pituuteensa, vaan pidän kumpparin kerällä. Leikataan vasta sitten kun ollaan ommeltu kuminauha kiinni.
Laitan toisen käden vaipan sisään kuminauhan pään kanssa. Aloitusmerkin kohdalle ja n. sentin päähän ompelureunasta. Paininjalka alas ja muutama pisto kumppariin, jotta pää jää kiinni. Kuminauha ommellaan kolmipiste siksakilla.
Venytän kumpparia toisella kädellä vaipan sisällä ihan äärimmilleen. Oikea käsi pitää kuminauhasta kiinni, jotta se pysyy venytettynä. Venytetty matka on kerrallaan noin pari senttiä. Tässä vaiheessa pitää pitää tiukka ote oikean käden peukalolla ja etusormella, jotta kuminauha pysyy venytettynä. Sitten vaan ommellaan matka kumpparin päältä. Pikku matka kerralla, jotta varmasti osutaan kuminauhan päälle. Paininjalka vaan suorassa kohti peukaloa.
Kun ollaan ommeltu pikku pätkä, niin vasemmalla kädellä uusi venytys kuminauhasta vaipan sisällä, oikea käsi tarraa venytettyyn kiinni parin sentin matkalta, ja taas ommellaan kohti tiukassa otteessa olevaa peukaloa. Näin aina kuminauhan lopetusmerkkiin saakka.
HUOM! Muista aina neula ALAS kun venytät kuminauhaa!

Alkuun hidasta, mutta tekemällä oppii. Kyllä se kuminauha siitä nätisti rypyttyy, kun vaan saa pidettyä kumpparin venytettynä kun päältä ompelee. Muista myös tarkkailla, että painin jalka pysyy hyvällä etäisyydellä ommelreunasta, jotta saa aikaiseksi nätit röyhelöt.
Kun ollaan kuminauhan lopetusmerkin kohdalla, pari edestakaista pistoa ja kumpparin voi nyt katkaista kerältä.

Tälläiseltä vaipan tulisi nyt näyttää.
Sehän on valmis. Tässä kun ei erillistä kiinnitystä ollut, niin tämä valmistuu nopeasti.

Imut vielä sisään niin vaippa on käyttövalmis!

Ompelu iloa!

Loman jälkeen

Näin on joulun ja uudenvuoden pyhät juhlittu alta pois taas vuodeksi eteenpäin.
Ompelukoneet olikin totaalisella tauolla tuossa melkein parin viikon ajan.
Lomalta paluuksi koneillekkin oli tehtävänä yksi tilaus tunika.

Noshin ruskeapohjaisesta omena velourista pitkähihainen tunika.
Pinkit kanttaukset sekä resorit. Taskullinen versio tämä.

Omani sai trikoisen jumppiksen.
Kapeaan runkoon halusin istuvan jumppiksen sisäkäyttöön.

Koossa 92. Pidennetyt lahje- ja hihansuu resorit. Hupussa vuori, muuten puku yksinkertaista trikoota.

Tällä hetkellä vaatteita valmistuu taas vähän hiljaisemmalla tahdilla. Pitää jatkaa vaippaompeluksia ja ylimääräinen aika menee lasten harrastuksiin ja muuhun arjen pyörittämiseen. Yritän kuitenkin aina jossain välissä ehtiä jotain pientä tekemään.

Oikein hyvää alkanutta vuotta!

Karhuja

Ennen joulun hiljaisuutta vielä yksi omaan käyttöön tehtyjä vaatteita.
Pahoittelen huonoja kuvia jälleen. Ei olla ihan yhteistyössä tällä hetkellä kameran kanssa saati kuvanmuokkaus ohjelman kanssa.
Vaihtui kone ja edellisen koneen ohjelma säädöt hävisi samalla ja nyt pitäisi jaksaa etsiä ja kokeilla kaikki uudestaan... Joku toinen kerta sitten se.

Tämän päivän teemana oli karhut.

Ensimmäinen PaaPiin Marjanallet. Ihanassa mintun sävyssä.
Alempana digiprintattua jääkarhu kangasta. Luonnossa paljon paljon kivempi kuin mitä kuva antaa ymmärtää!

Paita pojalle koossa 116cm. Bodyt 68cm ja 56cm.

Marjanalle bodyssä kiinni ommeltu hihansuu. 56cm koossa vauvat on vielä niin hallitsemattomia kehon osiensa kanssa, että raapivat helposti naaman naarmuille. Jospa tälläinen estää sitä.

Pojalle paita myös digiprintti karhuista ja housut Selian Chalkstars joustocollegesta.

Mammalle hupparia

Joululahjaksi äitini saa tänä vuonna hupparin.

Harmaa joustocollege. Hupussa ja taskuissa harmaa-valkoista joutocollegea.

Isot kaaritaskut tottakai.

Hupparin takaosaan tuli resorikaitale. Tämä ratkaisu oli ihan oma mokani alunperin. Oli kaavoja piirtäessä tullut 15 senttimetrin mittavirhe etu- ja takakappaleiden välille. Ja en tietenkään ollut kaikkia mittoja tarkastanut ennen kankaiden leikkaamista.
Ja tämänkin eron huomasin vasta, kun olin sivusaumoja ompelemassa yhteen. Eihän takakappaleen pituus riittänytkään helmaan asti. Ja kun taskut oli jo ommeltu, ei onnistunut lyhyempi helmakaan.
Hätäratkaisuna resorikaitale tuomaan lisäpituutta ja napakkuutta helmaan. Ei täst tullutkaan yhtään hassumpi.

Ylijäämä paloista sai kasaan 50/56 cm kokoisen vaatteen.

Vuoreton jumppis.

Pitsivetoketjua tähänkin.
Kaaritaskua luomaan ilmettä.

On tullu ommeltua viimeaikoina niin paljon, että alkaa nivelet jumiutua. Kaikki muutkin joululahja ompelukset on jo valmiina, huraa! Siskon lapsille perus paitoja ja bodyja ym.. Pari päivää jos pitäisi taukoa koneista ja vielä ennen joulua ehtisi pari settiä ommella kasaan, jotka on jo mielessä hautuneet...
Siihen asti harmillisen sateista joulukuuta!

Lisää pientä...

... Pienen pientä vaatetta.

Olen ihan rakastunut Anniina Isokankaan (PaaPii) kuoseihin.
Niin symppiksiä pikkukavereita!

Kieltämättä värisävyt näissä on vahvasti poikamaiset. Eiköhän näitä kuitenkin mahdollisesti voi tytölläkin päällä pitää, jos niikseen tulee.
Harmaan kaveriksi käy kivasti vaaleanpunainen. Minttu sopii niin tytölle kun pojalle. Petrooliin myös lisämausteeksi vaaleanpunaista tarvittaessa, niin hyvin istuu!

Myyryn herukat on jämäkangas palasta tehty Koon 56cm body.

IsoHippu koossa 62cm.

Ja PikkuHippuja koossa 68cm.

Nyt taitaa olla aika paneutua joululahja ompeluksiin, ennen kuin tulee liian kiirus. Niitä ei onneksi kovin montaa vaatekappaletta ole tehtävissä (hmmm 5?). Eiköhän niistä selvitä.

Mukavaa viikonloppua!

Puutarhapiilosta

Selialla ollut myynnissä ihanaa suosittua Puutarhapiiloa.
Mustavalkoinen kuosi, joka antaakin paljon erilaisia vaihtoehtoja. On nähty kangasta väritettävän kangastusseilla. Tai värjätä koko kangas haluamallaan värillä. Ilmettä saa paljon vaihtamalla resorikanttien väriä. Jokaisesta tuotteesta tulee erinäköinen.

Omani on aika tylsästi mustalla tehosteilla. Tietoa kun ei ole, tuleeko käyttöön tytölle vai pojalle. Toki neutraalejakin värejä olisi voinut käyttää, mutta näillä mentiin.

Body kokoa 62.
Potkupuku kokoa 50/56.

Valekietaisu. Etuosa on kaksinkertainen trikoo.

Terällinen potkupuku. Myös hihat on ommeltu kiinni, jotta ei tarvitse pienen kanssa säätää tumppujen kanssa.
Jälleen kerran päädyin pitsivetoketjuun. On se vaan söpö pieni yksityiskohta.

Pienenpieniä vaatteita on luvassa lisää myöhemminkin!

College Jumppis

Aamulla kun katsoin ulos ikkunasta ja sää näytti surkealta, päätettiin jäädä aamupäiväksi sisälle.
Ajattelin nopeasti vain leikata Eurokankaan palalaarista löytyneen collegenpalasen. Pala oli pieni, eikä siitä oikein meinannut saada mitään. Väri oli vaan niin ihanan keltainen, että ostin sen ihan vaan sen vuoksi.
Pikkuruista vaatetta palasta sai kaavoja asettelemalla. Sain kankaan tosiaan leikatuksi, eikä sormet malttanut olla ompelematta sitä.

Siitä syntyi vuoritettu jumppis koossa 50/56.
Vetoketjun kanssa meinasi tulla ongelmaa, kun en ennen leikkaamista tarkistanut vetoketjun mittaa. Juuri tuohon sopivaa ei tahtonut löytyä. Pitsivetoketju pelasti, vaikka sekin on aavistuksen liian lyhyt. Mutta se ei onneksi haittaa, ei näytä tyhmältä vaikka koko vetoketjun pituus onkin edessä saumanvaroineen kaikkineen. Saa kelvata.

Sisäsaumaan tilaamani merkit. Jokainen tekemäni vaate saa tuotemerkin lisäksi nyt myös valmistustiedon! Jos vaan saumaa ommellessa tämän muistaisi laittaa.. Ei vielä ole ihan rutiiniksi kehittynyt, vasta muutamaan vaatteeseen muistanut merkin lisätä.

Samasta trikoosta mistä vuorikin on, tuli jumppiksen kaveriksi asuun sopiva pipo. Tämä kokoa 36cm, vastasyntyneen kokoa.

Eiköhän tällekkin käyttö lähipiiristä löydy!
Sormet syyhyäisi ommella lisää näitä pikkuruisia vaatteita. Saa tilkut käyttöön, joista ei oikein muuhun ole. Lisäksi nämä valmistuvat ihan supernopeaa kun saumatkin on niin onnettoman lyhyet.
Kohta voikin alkaa kasaamaan handmade äitiyspakkausta... ;)