Tässä kuitenkin blogi, joka keskittyy vain käsitöihin. Täällä on esiteltynä niin omat luomukset omaan käyttöön kuin tilaustyönä valmistetut tuotteet. Käsitöitä joka tapauksessa, jotka valmistuneet Jadenan pajalla.
Alkuun varoitan, että en todellakaan ole mikään hyvä kameran käsittelijä. Tai photoshopin. Yritän kuitenkin parhaani mukaan ja toivon, että kuvista edes saa jotain selvää.
Itselle tehdyistä vaatteista on äärettömän hankalaa ottaa itse itsestään kuvia. Paremmalta tehty vaate näyttää kuitenkin päällä kuvattuna kuin levitettynä pöydälle. Yritän metsästää tässä sivussa sovitusnukkea, jospa kuvatkin onnistuis hivenen paremmin. Siihen asti saatte tyytyä niihin mitä saan otettua. Toki erilaisia vinkkejä otan vastaan kuvaamisesta ylipäätänsä, mikäli sieltä löytyy joku joka asiasta minua enempi tietää.
Olen siis 23-vuotias, Jadenan yrittäjä, perheen äiti. Perheeseen kuuluvat aviomies, lapset 5-vuotias poika sekä 4 ja 1-vuotiaat tytöt.
Ompeluinnostukseni lähti jo ylä-asteelta, jolloin nautin suuresti käsityötunneista koulussa. Kotikotona meillä oli joku hobby hallin ompelukone, jolla ei saanut edes verhoja käännetyksi. Kiven kovaa sillä yritin jotain väkertää, tuloksetta. Lopulta sekin väkerrys loppui, kun muutin omilleni 17-vuotiaana, ja ompelukone jäi kotiin.
Vuonna 2010, mieheni kysyi siskoltani vinkkejä joululahja hankintaani. Sisko ehdotti ompelukonetta ja mies sen osti. Harrastukseni alkoi uudestaan. Tällä kertaa kone jopa ompeli niin niitä verhoja, kuin kaikkea muutakin. Ompelin pussukoita ja joitain vaatteita, puuvilla hattuja ja kestovaippoja. Kestovaippojen ompelemiseen siirryin sitten enemmälti, sillä silloin meillä oli kaksi vaippakäyttäjää ja vaipoista pula. Sekä sain ommella!
Kun vaippaikä alkoi olla ohitse suuremmilta osin, tuli pula, että mitä sitä nyt sitten ompelee? Vaatteita en siinä mielessä tykännyt tehdä, kun en omistanut saumuria. Toki ompelukoneellakin niitä onnistui tehdä, mutta olihan se nyt aika vaivalloista sekä jälki ei ole niin siistiä kuin saumurilla tehdessä.
Eipä kuitenkaan ollut muitakaan ideoita ompelemiseen, kuin ne vaatteet. Aikani sitten hurauttelin lapsille vaatteita pelkän ompelukoneen varassa.
Vuonna 2012 mies sitten puhui siitä saumurin hankinnasta. Alkuun pistin vastaan kovasti, koska ne on kuitenkin aika hinnoissa ja pihinä ihmisenä ajattelin, että pärjäähän ompelukoneellakin.. No pärjäshän sillä, mutta kyllä kaipasin sitä saumuria. Sitten kuitenkin. Niinpä se hankittiin.
Siitä lähtien vaatteita ja vaippoja on syntynyt lähes päivittäin. Niitä syntyi niin paljon, että itsellä ei ollut enää tarvetta. Niinpä tästä lähti ajatus Jadenasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti