Mansikkapaikka.

Tarviiko muuta enää sanoakkaan?

Metsolan ikisuosikki velour, Mansikkapaikka.
Onhan se söpö. Ja sopii niin tytölle kuin pojalle. Lapsellisen leikkisä.
Tämä yksilö ei tosin kotiin jää, sillä se on tilauspuolen tuote. Tunika koossa 110.

Isommille hupparit.

Hupparit on aina tarpeeseen. Kesällä viileämpiin iltoihin, syksyllä pitkähihasten päälle ja talvella takin alle.

Pojan valitsema kuosi, mutta hupparin menin sitten tyrimään.
Ensiksi leikkasin etu kappaleet ihan eri kohdista kun mitä kuviot sanoo! Joku aivopieru iskenyt kesken tekemisen. Vetoketjukaan ei ihan mennyt miten piti. Myös toisen hihan hihansuussa skeittarit skeittaa pää alaspäin.
Pikkusia mutta niin ärsyttäviä mokia. Eipä poika sitä huomaa, varsinkaan kun ei sitä ääneen sano, mutta itse sen huomaa jokaikinen kerta.

Likalle pehmeästä joustocollegesta yksivärinen huppari. Vähän ilmettä antamassa hupun vuoressa Noshin pinkit elefantit.
Mekkomallinen, sopii hyvin siis tunikoiden kaveriksi. Pitkien paitojen kanssa kun EI voi käyttää lyhyttä hupparia. Ja tällä tytöllä ei taas paljoa noita lyhyt helmaisia paitoja ole. Pikku prinsessa.

Jääkukkaa pienellekkin.

Pikkuselle muotoontui tunika oman jääkukan jäämistä.
Tunikassa erillinen helmaosa, jossa taskut ja laskoksia. Helmassa kuminauhakuja, kuten omassani vastaavassa.

Tunikaan sopiva lippapipo Noshin kaavalla. Pipossa valkoinen trikoovuori.
Näillä tarkenee kuivemmilla ilmoilla pihalla.

Kaksi tunikaa & body.

Syys säät iskivät ja kaappi täynnä kesävaatetta.
Kurkkaus kangaskaapille, tällä hetkellä silmää miellyttävimmät kankaat käsiin ja eikun leikkelemään.
Syntyi trikoinen tunika, joustofroteinen tunika ja rippeet taas vauvan käyttöön.

Kaunis kaunis kangas. Tykkään suuresta kuva-asettelusta. Yleensä kankaissa näkyy kuvat pienenä painatuksena, useana toistona rivissä. Tämä on kaikkea ihan muuta. Sopii paremmin aikuisen vaatteeseen suuren kuvan vuoksi. Kerrankin voi näyttää siltä, että on pukeutunut oikeasti aikuisen vaatteeseen.
Toki tästä jäi ne rippeet myös, jotka päätyvät pikkumimmin vaatekaappin. Tällä kertaa se ei vielä valmistunut.
Hihoihin olisin halunnut keltaiset resorit. Minulta löytyi kolmea eri sävyistä keltaista, mutta mikään niistä ei ollut täysin vastaavan sävyinen kankaan pohjavärin kanssa! Se ei käynyt päinsä. Myöskään puhtaan valkoinen ei mielestäni sopinut tähän. Liian suuret kontrastit. Niinpä tämä sai hihansuuresoriksi luonnonvalkoisen värin. Kuten on huomattu, pidän helmaresorillisista tunikoista. Tähänkin se olisi tullut, mikäli oikeaa keltaista olisi löytynyt. Niinpä tyydyin kuminauhakujaan helmassa. Hyvältä se näyttää näinkin ja yhtä mukava päällä kuin resorilla. Ehdottomasti yksi suosikkipaidoistani.

Uskomattoman huonoja kuvia!
Tässä kangas joka yllätti minut pehmeydellään. Niin unelma pehmeää, että tekisi mieli vain hieroa poskea vasten. Tämä on myös luomulaatua.
Tässä tuttuun turvalliseen tapaan helmassa resori. Sävyltään vaaleanharmaat. Hihansuissa myös pitkät resorit. Pysyvät kivasti takin alla suorassa. Inhoan ruttuhihoja takin tai hupparin alla.
Tilkkuhyödynnys bodyyn. Päästään samistelemaan jälleen kerran!

Vauvalle.

Bodyja syntyy ylijääneistä kangastilkuista. Niitä on myös niin mukava tehdä. Oman lempikaavan löytämiseen meni aikaa, mutta sekin alkaa olla jo hahmottunut.
Suurimman osan olen tehnyt uusimman Ottobren (04/2014) bodyn kaavalla, Sausage Dog.
Siinä on mielestäni kyllä turhan leveä tuo haarakiila. Kaula-aukko tässä on ihan paras, mihin olen törmännyt.

Osa on tehty ihan pienistä tilkuista, kuten huomata saattaa. Näppärä paikka kuluttaa ne viimeisetkin kangasrippeet.

Kesäksi pikkuiselle myös ihana liivimekko, pienillä lippahihoilla. Ei kärähdä olkapäät helteillä. Housut syntyi isosiskon joustocollege hupparin jäämäpaloista. Ihan liian kätevää tämä mini-ihmisen vaatettaminen, kun saa tilkut hyödynnetyksi!

Koska kamomilla heppoja ei voi olla koskaan liikaa.. Trikoinen tunika odottamaan kasvua. Helmaa hieman rypytetty framilonilla.
Yövaipatukseen myös ihanaa kamomilla heppaa. Sisäpintana tässä mangonkeltainen bambujoustofrotee.

Jotain miehelle..

Aika vähän miesten vaatteita olen tehnyt. Niitä pitäisikin varmaan jatkossa tehdä lisää. Oikeastaan muutama kangas odottaakin miehen vaatteeksi pääsemistä. Taitaa olla vaan enempi kesäisempiä kankaita ja se aika meni jo. Jos ensi kesänä...
Jotain kuitenkin aikaan saanut;

Ihan ensimmäinen luomus miehelle. Kaava kokeilua siis. Tuo antoi ohjeeksi minulle, että vain mustaa ja huppu. Musta on mielestäni liian tylsä yksinään, joten pieni twisti sekaan. Huppu vuoritettu samalla tähtitrikoolla kuin helman pala. Tuli myös mätsäävä pipo, mutta sitä mies ei kelpuuttanut. Pipo jäi omaan käyttööni.

Kangas, jonka mies ihan itse valitsi. Huppu tällä kertaa toteutte korkean kauluksen kanssa. Vuoritettu mustalla  trikoolla.

Pehemiän kotkaneulosta huppariksi. Perus huppari ilman sen suurempia temppuja.

Syntymäpäivälahjaksi mies sai Majapuun jopotrikoosta hupparin. Tästäkin löytyy huppu toiveiden mukaisesti. Kuosi ei aluksi iskenyt mieheen niin yhtään. Nykyään tämä on jo suosikki paita.

Tarvihan kesän MM-futikseen perheen miehille teeman mukaiset paidat..

Vanhempia lasten vaatteita.

Tässä lastenvaatteita, joita koneen uumenista löytyy.

Noshin luomutrikoista isommalle tytöle mekko ja pienemmälle tytölle body.

Noshia jälleen, pojalle pyjama. Paidassa tuplahiha efekti. Ihanan pehmeää kangasta!

Naapurin poika sai syntymäpäivälahjaksi t-paidan.

Tytölle setti.

Pienimmälle hautajaisiin soveltuvampaa vaatetta. Mekkobody valenappilistalla.

Velourhousuja. Lämpimät syyssäillä. Kuminauhavyötärö ja lahkeensuuresoreilla.

Ihanaakin ihanempi Viljamin Puodin hattarakekkerit kangas. Tämä on niin harmonisen kaunista, että tähän kuosiin pitää vaatteen malli olla just eikä melkeen. Tästä se löytyi.
Selän puolella jättirusetti.

Tämäkin paita löytänyt tiensä syntymäpäivälahja pakettiin.

Valenappilistalla mekkoa myös isommalle tytölle.

Vanhoja luomuksia..

Listaan tähän muutamia koneelta löytyviä vanhoja töitä.

Ensimmäinen itselle tehty huppari. Joka ei ole testiversio, vaan ihan käyttöön tarkoitettu.
Kankaana ihana Verson Puodin Vaahterasade joustofrotee. Tämä joustis on niin unelman pehmeä!
Pituus tunika mitta, helma vain käännetty. Hihoissa pitkät resorit sekä muhkea kaulus.
Lämmin syyspaita.

Trikoopaidat. Yllä Linnelin ensimmäinen oma kuosi, Tintit. Ihana kangas, ihana kuosi. Sopii niin aikuiselle kuin lapselle. Hiha 3/4, helma käännetty. Tästä tuli myös paitaan mätsäävä hiuspanta.

Alempi on oikeastaan kaavakokeilu. Kangas kirpparilöyty. Tämä kaavakokeilu osui nappiin ja paidasta tuli käyttöpaita. Niin mukava päällä, pitkillä hiharesoreilla ja käännetyllä helmalla. Paljon käytetty ja tykätty paita.

Kesään tuli lyhyempää hihaa. Kaikki vähän eri variaatioilla.
Keltainen timantti t-paita Pikku Piltin joustocollegea. Tämä sopii myös syksyyn vähän paksumman kankaan ansiosta. Takin alle, kun ei vielä liian kylmä ole.

Turkoosi kukka ja Harmaa maatusta Pehemiältä. Pehemiä on yksi suosikki kangaskaupoistani. Sieltä löytyy kuoseja jotka iskevät eniten. Samoja kuoseja usein löytyy myös Majapuulta, joten sieltäkn tulee tilattua usein..
Näissä paidoissa tutut ja turvalliset helmaresorit. Pysyy paita hyvin pyllyn päällä.

Alla hihaton versio kesän kuumemille säille. Tuli paljon käytettyä. Niin mukava malli!

Nuorempi tyttönen sai keväällä trikoisen jumppiksen. Kaavakokeilu, joka osoittautuikin hyväksi. Samalla kaavalla tehty seuraavakin jumppis....

Kuosina Sari Ahokaisen Pony Bloom. Tämä kangas ei ensin todellakaan iskenyt minuun. Sittenkun sitä alkoi näkymään enempi ja enempi, alkoi mieli ihastua siihen. Jopa niin paljon, että itsellenikin siitä jotain tuli..

Vajaa mittaiset leggarit. Samasta kuosista tuli myös toppi, josta en nyt kuvaa äkkiseltään löytänytkään. Niin pirteät!

Loppuun vielä kolme hupparia itselleni.
Neulosta sekä joustocollegea.
Korkkarit on lyhyempi mittainen, päälle vedettävä malli. Pitsivetoketju hupussa. Tämä päässytkin jo kovaan käyttöön ilmojen viilennettyä.
Oranssi Majapuun neulosta. Tämä oikeastaan muuttui yhtäkkiä minun kankaakseni. Ei ollut varattu siis tarpeeksi pitkää palaa, joten hihat 3/4 osaset. Tätäkin tullut käytettyä, osottautui oikein mukavaksi paidaksi. Hieman tuuliselle säälle, muttei liian kylmälle.
Viimeisin Ikasyrin joustocollegea. Edessä vetoketjo, joka ei mustasta nyt kovin hyvin erotu. Ihana materiaali, hyvä malli.

Ensi kerralla enempi sitten lasten vaatteita!

Uuden blogin avaus!

Sisarblogi Jadenalle. Jadenan blogi on muuttunut matkan varrella niin paljon, että aiheet siellä olleet laajat. On aloitettu henilökohtaisella blogilla, josta siirryttiin käsitöihin ja sen jälkeen Jadenan asioihin. Blogi kuihtui ikäänkuin kasaan, sillä käsiteltävät aiheet alkoi olla niin laajat, että itsekkin meni toisinaan sekaisin.
Tässä kuitenkin blogi, joka keskittyy vain käsitöihin. Täällä on esiteltynä niin omat luomukset omaan käyttöön kuin tilaustyönä valmistetut tuotteet. Käsitöitä joka tapauksessa, jotka valmistuneet Jadenan pajalla.

Alkuun varoitan, että en todellakaan ole mikään hyvä kameran käsittelijä. Tai photoshopin. Yritän kuitenkin parhaani mukaan ja toivon, että kuvista edes saa jotain selvää.
Itselle tehdyistä vaatteista on äärettömän hankalaa ottaa itse itsestään kuvia. Paremmalta tehty vaate näyttää kuitenkin päällä kuvattuna kuin levitettynä pöydälle. Yritän metsästää tässä sivussa sovitusnukkea, jospa kuvatkin onnistuis hivenen paremmin. Siihen asti saatte tyytyä niihin mitä saan otettua. Toki erilaisia vinkkejä otan vastaan kuvaamisesta ylipäätänsä, mikäli sieltä löytyy joku joka asiasta minua enempi tietää.

Olen siis 23-vuotias, Jadenan yrittäjä, perheen äiti. Perheeseen kuuluvat aviomies, lapset 5-vuotias poika sekä 4 ja 1-vuotiaat tytöt.
Ompeluinnostukseni lähti jo ylä-asteelta, jolloin nautin suuresti käsityötunneista koulussa. Kotikotona meillä oli joku hobby hallin ompelukone, jolla ei saanut edes verhoja käännetyksi. Kiven kovaa sillä yritin jotain väkertää, tuloksetta. Lopulta sekin väkerrys loppui, kun muutin omilleni 17-vuotiaana, ja ompelukone jäi kotiin.
Vuonna 2010, mieheni kysyi siskoltani vinkkejä joululahja hankintaani. Sisko ehdotti ompelukonetta ja mies sen osti. Harrastukseni alkoi uudestaan. Tällä kertaa kone jopa ompeli niin niitä verhoja, kuin kaikkea muutakin. Ompelin pussukoita ja joitain vaatteita, puuvilla hattuja ja kestovaippoja. Kestovaippojen ompelemiseen siirryin sitten enemmälti, sillä silloin meillä oli kaksi vaippakäyttäjää ja vaipoista pula. Sekä sain ommella!
Kun vaippaikä alkoi olla ohitse suuremmilta osin, tuli pula, että mitä sitä nyt sitten ompelee? Vaatteita en siinä mielessä tykännyt tehdä, kun en omistanut saumuria. Toki ompelukoneellakin niitä onnistui tehdä, mutta olihan se nyt aika vaivalloista sekä jälki ei ole niin siistiä kuin saumurilla tehdessä.
Eipä kuitenkaan ollut muitakaan ideoita ompelemiseen, kuin ne vaatteet. Aikani sitten hurauttelin lapsille vaatteita pelkän ompelukoneen varassa.
Vuonna 2012 mies sitten puhui siitä saumurin hankinnasta. Alkuun pistin vastaan kovasti, koska ne on kuitenkin aika hinnoissa ja pihinä ihmisenä ajattelin, että pärjäähän ompelukoneellakin.. No pärjäshän sillä, mutta kyllä kaipasin sitä saumuria. Sitten kuitenkin. Niinpä se hankittiin.
Siitä lähtien vaatteita ja vaippoja on syntynyt lähes päivittäin. Niitä syntyi niin paljon, että itsellä ei ollut enää tarvetta. Niinpä tästä lähti ajatus Jadenasta.